Kirjakkalan Patruuna |
SALOMETSO viihtyi Kirjakkalassa lauantaina 9.6.2012
Kirjakkalan ruukkikylän viihtyisä Patruuna-talo tarjoili mukavat puitteet viettää kesälauantaita SALOMETSOn ja Aurinkoinen Tulevaisuus ry:n kanssa. Aamupäivän aikana seurattiin esityksiä METSO-ohjelmasta, Salon monipuolisesta metsäluonnosta sekä Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin tarjoamasta ilmaisesta luontokartoituspalvelusta metsänomistajille.
Metsä on aihe, josta suomalaisilla riittää aina jutulle juurta - näin oli myös Kirjakkalassa. Yleisökysymyksiin oli vastaamassa metsäasioiden asiantuntija Hannu Heikkilä Suomen metsäkeskuksesta. Paikkakunnan metsoista saimme näköhavaintoja Kari Noren tarjoaman kuvaesityksen avulla. Arkaa ja ihmistä välttelevää metsoahan ei poluilla rytisevä retkeilijä yleensä pääse näkemään, mutta onneksi on olemassa heitä, jotka jaksavat sinnikkäästi kameran kanssa odottaa sopivaa hetkeä "metsän hengen" tallentamiseksi valokuvaan.
Patruunan pihapiirissä on vanhanajan tunnelmaa |
Ilahduttava yllätys oli, kun saimme kuulla kiinnostavia yksityiskohtia Patruuna-talon historiasta tilaisuuteen saapuneelta vieraaltamme, joka kertoi asuneensa kylässä. Hän muisti muun muassa talon toisessa päädyssä sijainneen pienen puodin. Myös huoneiden seinille ripustetut vanhat valokuvat kertoivat ruukkialueen menneisyydestä, samoin kuin seiniin jätetyt kurkistusikkunat, jotka paljastivat rakennuksen hirsipintaa, sammaltilkkeet ja lukuisat tapettikerrokset eri aikakausilta.
Johanna Ruusunen esittelee retkeilyalueen karttaa. |
METSO-retkellä tehtiin muutaman kilometrin kierros retkeilyalueen metsä- ja suokohteissa. Katselimme puustoa ja rakennepiirteitä retken teeman mukaisesti "METSO-silmälasien" läpi eli teimme Johannan johdolla arvioita siitä, kuinka vanhaa ja erirakenteista puusto oli.
Retkijoukkueemme pohdiskeli myös aluetta halkovan puroa vesitalouden luonnontilaisuutta. METSO-ohjelmaan toivotaan ojittamattomia tai mahdollisimman vähän muokattuja pienvesiä. Pienveden ympäristöstä on hyvä löytyä esim. järeitä lehtipuita sekä vanhaa ja lahoa puuta. Lisätietoa pienvesien lähimetsien suojelusta METSO-ohjelmassa löytyy Metsonpolulta.
Alueen metsät ovat kuitenkin olleet käytössä ruukki- ja muun teollisuuden tarpeisiin, joten täysin luonnontilaista metsää löytyy hyvin niukasti koko lounaiselta rannikkoalueeltamme. Retkellä nähdyt metsiköt, joissa on nähtävissä merkkejä talousmetsäkäytöstä, mutta joiden luonnontilaisuus on hiljalleen palautumassa, olivat hyviä esimerkkejä siitä, millaisia kohteita yksityiset metsänomistajat yleensä METSO-ohjelmaan tarjoavat. METSO-ohjlemassa katsomaan tulevaisuuteen. Pysyvässä suojelussa olevassa metsässä monimuotoisuuden voi odottaa lisääntyvän vuosikymmenien kuluessa entisestään.
Puronuoma ja lahopuuta |
Lähdessuossa ja siitä lähtevässä purossa esiintyy tatarvitaa (Potamogeton polygonifolius). |
SSS 10.6.2012 |
Kuva. Niina Ruuska |
Meren äärellä Särkisalossa 10.7.2012
Kalkkikalliot ovat METSO-ohjelmaan erityisen toivottuja elinympäristöjä. Ne ovat pienialaisia, mutta lajimäärältään runsaita kohteita. SALOMETSO tutustui retkellään Särkisalon kalkkialueille Klintinmäelle ja Vähämaan alueelle, joissa esiintyy kalkkikallioiden edustavaa sammal- ja kasvilajistoa.
Oppaana retkellä toimi METSO-ohjelman asiantuntija Kimmo Syrjänen (SYKE). Retkellä vierailtiin myös Petun Arboretumissa tutustumassa alueen myrskytuhoihin sekä vierasperäisiin puulajeihin. Seppo Willgren Kotiseutuyhdistys Meripirtin kerhosta opasti ja viihdytti retkeläisiä kertomalla mielenkiintoisia tarinoita paikkakunnan historiasta ja nykypäivästä. Perniön seudun sanomiin tuli retkestä kiinnostava juttu.
Särkisalon kuvat: Anne-Kari Nummi |
Särkisalon kuvat: Anne Kari-Nummi
Pöllömpi yöretki 23.3.2013
Yöretkelle lähdettiin kuulaassa, tyynessä säässä eli olosuhteet olivat otolliset pöllöjen kuuntelemiseen. Aurinko pudottautui horisonttiin juuri, kun saavuimme ensimmäiselle kuuntelupysäkille Merikulmantien varteen. Retkioppaamme Seppo Sällylä kertoi paikan olevan erinomainen kohde lintujen kuuntelemiseen myös kesäaikaan (mm. viitasirkkalinnut ja satakielet), mutta tällä kertaa höristelimme korvia siinä toivossa, että kuulisimme Salon alueella melko yleisen lehtopöllön ääntelyä. Havaintoa ei lehtopöllöstä kuitenkaan saatu meno- eikä tulomatkalla, mikä saattaa johtua siitä, että huonoina myyrävuosina lehtopöllöt saattavat jättää pesinnän kokonaan väliin.Huuhkajan oksennuspallo. |
Seppo muistutti, että talvehtivia lintuja tarkkaillessa tai valokuvattaessa tulee huolehtia siitä, ettei häiritse lintuja tai niiden ravinnonhankintaa. Kylmä maaliskuu ja ravinnon vähyys ovat jo koetelleet lintuja, ja Seppo kertoikin äskettäin löytäneensä nälkään menehtyneen sarvipöllön. Birdlifen sivuilla annetaan vinkkejä huomaavaiseen havainnointiin.
Teijon retkeilyalueella kodassa Niina Ruuska (SALOMETSO-hankkeen vetäjä) kertoi metsien monimuotoisuuden turvaamisesta METSO-ohjelmassa. Hankkeen tuloksista oli myös hyviä uutisia kerrottavana, sillä Salon seudulle on hankkeen toiminta-aikana saatu ainakin kahdeksan uutta METSO-ohjelmassa suojeltua kohdetta ja monen muun kohdalla on suojeluprosessi hyvää vauhtia edistymässä.
Luonnonsuojeluyhdistyksen Jarmo Markkanen oli järjestänyt retkeilyalueelle luontokisan, jonka rasteilla kysyttiin kiperiä luontoaiheisia kysymyksiä.
Mistä tunnistaa monimuotoisen metsän -kysymykseen kirjoitetut vastaukset olivat asiantuntevia, vai mitä olette mieltä alla olevista vastauksista?
Kolopuu |
- monipuolinen lajisto/paljon lajeja, liito-orava ym. uhanalaisia lajeja
- eri ikäistä puustoa, kerroksellisuus, runsas aluskasvillisuus
Näkemykset olivat melko yhteneväisiä METSO-ohjelman vaatimusten kanssa!
Paluumatkalla pysähdyimme vielä lapinpöllön tunnetulle reviirille, mutta pöllö ei ollut tällä kertaa juttutuulella. Lapinpöllö ei esiinny Salon seudulla säännöllisesti, toisin huuhkaja, lehtopöllö, varpuspöllö, helmipöllö ja sarvipöllö, joita tavataan säännöllisemmin. Tänä keväänä lapinpöllö kuitenkin oli löytänyt mieleisensä reviirin Teijolta erään talon puutarhan ympäristöstä. Sen reviiriääntely kantaa vain muutaman sadan metrin päähän. Se on vähän verrattuna huuhkajaan, jonka ääni kantaa usean kilometrin matkan. Lumisella metsätiellä oli keskiyön aikaan niin äänetöntä, että pöllön matalat kumisevat uuh-äänet olisivat erottuneet selvästi, jos pöllö olisi lähistöllä huhuillut. Kuu valaisi lumihanget ja tähdet tuikkivat pilvettömältä taivaalta hipihiljaisen retkikunnan yllä. Sellaista hiljaisuutta saa kuulla liian harvoin.
Kuva: Jarmo Markkanen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti